Akupunktio on vanhin ja kehittynein keskushermoston reflektorisia mekanismeja hyväksikäyttävä koko elimistön toimintoihin vaikuttava hoitomuoto. Ensimmäiset akupunktioon liittyvät arkeologiset löydökset on kivikaudelta jolloin kipupisteiden hoitoon käytettiin teräväkärkisiksi hiottuja luita ja kiviä. Neulat otettiin käyttöön pronssi- ja rautakaudella. Keski-Eurooppaan akupunktio levisi 1600-luvulla löytöretkeilijöiden mukana.
Akupunktiolla vaikutetaan elimistön omiin säätelymekanismeihin. Akupunktion on todettu eläinkokeissa vapauttavan aivoissa endorfiinia, elimistön omaa kipulääkettä. Se on oireenmukaista hoitoa, ei aina sairauksien hoitoa. Akupunktion avulla voidaan hoitaa erityisen hyvin tylppää ja jomottavaa kipua.
Akupunktiolla hoidetaan:
- lihasjäykkyyttä
- pitkittyneitä nivelsärkyjä
- diabeteksen aiheuttamia alaraajojen särkytiloja
- amputaation jälkeisiä aavekipuja
- ”toiminnallisia” vatsakipuja
- ehkäistään sympaattista dystrofiaa
- psykosomaattisia sairauksia
- suun alueen kirurgiasta aiheutuvia kipuja
- fibromyalgiakipuja, ei poista fibromyalgiaa mutta helpottaa oireita
Akupunktiohoidon merkittäviä etuja:
Fysiologinen hoitomuoto. Kehoon ei tuoda elimistölle vieraita kemiallisia aineita asiantuntijan suorittamana sivuvaikutukset vähäisiä ja vaarattomia.
Akupunktio vaikuttaa huonosti:
- vaikeisiin hermoston sairauksiin
- psyykkisiin sairauksiin
Akupunktiolla ei voida hoitaa henkilöä jolla on:
- neulakammo
- psyykkinen sairaus
- verenvuototauti
- laaja-alaisia luomia
- voimakkaasti ohentunut iho
- vamma, joissa kipu on suojamekanismi